Päivä 18: Made you smile today
Kuvasin meidän yhtä kissaa Kisua ja huomasin että Bella seuraili tossa vieressä, että mitä teen :D
Tänään on ollut tunteiden vuoristorataa... Voisin vaikka kertoa että miten mun päivä meni ja vähän tuntemuksia väliin..
Aamulla heräsin jo puol kuuden aikaan kun mieheni lähti töihin ja siinä pyörin sitten tunnin sängyssä ja mietin asioita enkä millään saanut unta. Mielessäni pyöri mm. ystäväpariskunta joilla on laskettu aika vauvalleen vasta ensi kuun lopussa ja nyt oli jo lapsivettä lähteny tihkuun ja hän oli sitten joutunut sairaalaan tarkkailuun. Mietin sitten että mitenköhän siellä menee.. Lopulta sitten kuitenkin nukahdin jossain vaiheessa ja heräsin siihen että työkaverini soitti 9 aikaan että lähdenkö jumppaan mukaan? :) Tarkotus oli mennä tänään ihan vaan salille mutta aina parempi jos johonkin jumppaan meen niin saan ittestäni paljon enemmän irti!
Mentiin sitten BodyStep30 ja sen perään CXWORX30 tunnille, voimat oli ihan loppu mutta ihan huippu tunnit oli! Siitä sitten äkkiä suihkun kautta lähdin kiirehtiin parturiin. Ihana oli päästä taas laittaan hiukset kuntoon. Siellä sitten laitoin viestiä sairaalaan että miten siellä menee ja sain kuulla että siellä on synnytys käynnistetty! Apua!
Piti laittaa tänne kuvakin uusista hiuksista, mutta ne on jo ihan lässähtäny ja oma naama ei niin tänään kiinnostanu.. Jotenkin niin hassua kattoo omaa naamaa kun ei oo enää ripsipidennyksiä.. Näytän siltä kun olisin ihan kipee :D
Parturin jälkeen tultiin yhden ystäväni kanssa ja hänen 7- viikkosen vauvan kanssa meille. Tein siinä sitten meille ruokaa ja pääsin jutteleen (lue: juoruileen) pitkästä aikaa hänen kanssaan. Ihana päästä puhuun ystävän kanssa joka ymmärtää ja jaksaa kuunnella. Tästäpä päästään sitten aiheeseen mikä on tänään(kin) ollut mun mielessä...
Miten tämän nyt sitten aloittaisi.. Eli oon siis seurustellu 6 vuotta ja tästä kuudesta vuodesta mulla on ehkä 5 vuotta ollut kova vauvakuume. Kaikki mun läheiset ei edes tiedä että kuinka paha oikeestaan. Välillä on todella vaikea katsoa edes muita lapsia, koska tulee vaan tunne että miks mulla ei voi olla vielä.. Meillä on kuitenkin sellainen tilanne että peruskoulun jälkeen menin Kauppikseen ja nyt olen taas koulussa ja valmistun 2014 kokki-leipuri-kondiittoriksi. Eli koulua mulla on vielä jäljellä 2 vuotta.... 2 todella pitkää vuotta. Me ollaan päätetty että ainakin odotetaan mun koulu loppuun ja katotaan sitten mikä on tilanne. Kaikkein raastavinta tässä on se, että nyt kun mentiin naimisiin niin kaikki sukulaiset on alkanu kyseleen että koskas teille niitä lapsia tulee? Toi kysymys on oikeesti mulle aika vaikee koska kaikki ei tiedä että kuinka paljonkaan sitä omaa lasta oikeesti haluisinkaan.. Siinä sitten on vaan pakko yrittää hymyssä suin vastata että ei ole vielä meidän aika.
Välillä miehenikin vitsillä silittelee mun mahaa ja sanoo että tämä on meidän pikkusen koti.. Ihanaa tavallaan mutta välillä aika vaikeeta kun asialle ei mitään voi. Miehelläni on ajoittaisia vauvakuume tiloja mutta välillä kyllä huomaan että ei todellakaan olisi valmis vielä isäksi. Tää on vaan tällasta itsensä kanssa kamppailua välillä...
Kesällä kuitenkin päätin että pakko elää ja tehdä asioita mitä vielä pystyy tekemään kun ei vielä ole niitä omia lapsia. Yritän elää päivä kerrallaan ja nauttia niistä asioista mitä on vielä mahdollista tehdä. Ihanaa päästä salille koska haluaa ja viettää omaa aikaa sekä meidän yhteistä aikaa. <3
Mua toivottavasti helpottaa edes vähän kun meistä tulee kummeja ensi vuoden puolella. Ensi viikolla saadaan tietää kumpi sieltä tulee :) Ihanaa päästä edes sivusta seuraamaan vauvan elämää ja päästä auttamaan ystäväpariskuntaa. Tänään onneksi pääsin nuuhkimaan pikkuvauvaa ja pääsin kuulemaan mitä se vauva-arki oikeesti on <3
Niin ja siis kyllä tänään hymyilytti mm. pienen vauvan hymy, meidän koira kun se vahti vauvaa koko ajan, ystävän näkeminen pitkästä aikaa, uudet hiukset ja hyvä ruoka :)