Kaikki uusiks!

Noniin!

Ihanaa päästä kirjoittamaan! Aika pitkään on tehnyt mieli kirjottaa, mitä oikeasti haluais. Nyt kun siirsin tän blogin "salaiseksi" niin voi jotenkin huojentuneemmin tänne asioista puhua. Mistäs sitä sitten oikein aloittais..
Mun elämäni teki aikamoisen täyskäännöksen vuoden alusta!
Jos miettii millainen tilanne mulla oli esim vuosi sitten niin kaikki on mennyt ihan uusiks. Olin aika onneton mieheni kanssa ja jotenkin ajattelin että kyllä se siitä. Noh sitten päätin että vuosi 2014 ja minä olen onnellinen! Jätin mieheni, asunnon minkä ostimme viime kesänä, pienen Bella murun <3, työpaikka menee ennen kesää uusiks, muutan ensi kuun alussa ihanaan asuntoon (ihanan miehen kanssa). Bellaa onneksi näen vielä ja otan hoitoon viimeistään kesällä tosi paljon.
Pitkästä pitkästä aikaa tuntuu niin hyvältä. Tottakai ero tuntuu pahalta, mutta kyllä näyttää päivä päivältä paremmalta.

Meillä oli aika paljon asioita mistä ei pystytty puhuun/päästy yhteisymmärrykseen mieheni kanssa. Ajoittain tottakai meni hyvin, mutta kaikki muuttui kun aikalailla vuosi sitten mieheni jäi kiinni viestittelystä toiselle naiselle ja hetken päästä tästä pussailusta toisen naisen kanssa. Silloin ajattelin että aika pieniä asioita, mutta kyllä ne mua satutti ja syvältä... Aina ajattelin, että se mies on mua varten ja sitten kun en enää ollutkaan niin ajattelin että vittuakos sitten. Silloin minäkin ajattelin että voin antaa tunteilleni vallan. Olin jo tosi pitkään ollut ihastunut työkaveriini.. (eli tähän ihanaan mieheen kuka muuttaa kanssani pian). Petin ja jäin kiinni. Saatiin sovittua kaikki asiat, mutta kyllä ne silti aina vaivas meitä. Sitten ajateltiin vaan yrittää koko ajan uudestaan. Ajateltiin jo lapsia ja yritettiinkin, mutta näin jälkeen päin todella hyvä että emme onnistuneet.

Loppuvuodesta tajusin, että olen henkisesti ja fyysisesti ihan loppu.. Aloin miettiä että mistä tämä kaikki johtuu.. Mieheni on ainoa ihminen maailmassa, ketä vastaan olen ihan voimaton. Aina riidoissa olin ihan sorrettu. Muutenkin olo oli kuin ovimatolla.. Mua ärsyttää kun tää ero on tullut nyt ilmi niin kaikki on vaan että ootkohan nyt miettinyt loppuun asti? Teillähän menee hyvin? Te ootte ihana pari? Sulla on ihana mies... Jep jep... Pinnan alla kaikki oli ihan muuta..

Onneks ne ystävät ketkä oikeesti tuntee mut ketkä on meitä vierestä kattonu, niin on sanonu että ihan oikea päätös.. On mulla päiviä kun mietin että teinkö nyt ison virheen mutta sitten taas tajuan että just näin tän pitäis mennä! Luin netistä vähän juttuja ja löysin hyvän artikkelin missä puhuttiin narsismista. Aika paljon löysin piirteitä miehestäni..

Otin jo yhteyttä kouluni terveydenhoitajaani että saisin lähetteen psykologille. Haluan saada taas itseni takaisin. Tuntuu että mua on aika pitkään lytätty ja mun mielipiteillä ei oo ollu mitään merkitystä. Tällä hetkellä oon tosi onnellinen mutta aivan loppu.. Odotan vaan kesää kun vaihdan työpaikkaa ja koulu loppuu. Mitäköhän vielä.. Ehkä kirjotan taas kun saan ajatuksia lisää kasaan! :)

Ihana kun sain kirjotettua asioita ylös!! Lähdenkin tästä töitä kohti..