Mitä pitää sanoa jos joku kysyy, että mitä kuuluu?
Noh yleisin vastaus on mulla ainakin: ihan hyvää, ei mitään ihmeellistä, sitä samaa mitä aina...
Jos alkais syvemmin miettiä niin voisko joskus vastata mitä oikeesti kuuluu??? Tällä hetkellä en tiedä mitä sanoisin.. Pää on niin pyörällä omasta elämästäni -.- Toisaalta kuuluu mitä parhainta, oon löytäny mun innon liikuntaan kunnolla ja haluan nauttia siitä että saan itteeni kuntoon ja oon löytäny hyvän tasapainon ruuan ja liikunnan välillä, mun ystävät on ihanasti tässä tukena, mulla alkaa olla hyvä tunne itttestäni ja elämästäni.
MUTTA...
... sitten taas vois vastata että ARGH! Ei kuulu hyvää.. Meillä on ollut mieheni kanssa todella paljon erimielisyyksiä tän mun elämänmuutos projektin takia. Musta on tullut kuulemma itsekäs, töykeä, toisia ajattelematon.. En huomaa ittessäni mitään noista :( En tiedä mitä pitäis ajatella kun se toinen ei tue yhtään tässä... Vaikeeta..
Haluaisin vaan niin saada itteni kuntoon ja itsetuntoni takasin. Paremmat ruokailutottumukset. hmph.
Jotenkin vaan niin paljon asiat harmittaa tällä hetkellä.. Haluaisin että tää "koti" tuntuis kodilta ja täällä olis kiva olla.. Sisustus ei oo yhtään sellainen kun haluisin ja muutenkin tota miehen isovanhempien tavaraa on ihan kaikkialla..
Hiukan poukkoilee aiheet mutta joo niin ne poukkoilee mun päässäkin! :)
Tulin just mun yhden ihanan ystävän babyshowereilta ja en tiedä mitä pitäis ajatella.. Siellä oli pieni vauva ja en tuntenu mitään..?? Mun vauvakuume taitaa olla ohi ainakin hetkellisesti ja se on vaan ja ainoastaan hyvä asia!! Oon tässä muutamien viikkojen aikana tajunnu että en olis todellakaan valmis äidiksi! Haluan ajatella itseäni ja olla vain itseäni ja miestäni varten. En jaksa kantaa vastuuta kenestäkään nyt. Haluan mennä salille silloin kun haluan ja viipyä ystävillä niin pitkään kun haluan..
Voisin tähän loppuun laittaa aamulta kuvan, jotakin muutosta alkanut näkymään!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.