Tää on ihan ennätyksellistä.. 2 postausta samana iltana!
Tuli niin surku olo ja oon yksin kotona niin tuli tunne, että pakko kirjottaa! Sitä varten tän blogin perustin, että voin purkaa sydäntäni jos en jaksa kellekkään puhua..
Mulla on ikävä mun isää.. Lähiaikoina jotenkin vaan entistä enemmän.. En tiedä mitä kaipaan.. lapsuutta? iskän huumorintajua? halauksia? läsnäoloa?
Oon nähny mun isän viimeks mun pikkusiskon muutossa kohta vuosi takaperin ja oltiin samassa huoneessa ja olin vaan ilmaa sille.. Ei katsetta.. Ei puhetta.. Ei mitään..
Sitä ennen nähtiin kun vielä puhuttiin noin neljä vuotta sitten.....
Kaikki on todella pienen riidan syytä..
Oli se talvi kun oli sikainfluenssaa.. Mun isä ja uus vaimo kuului riskiryhmään ja mun nuoremmat siskot oli viettämässä iskän luona viikonloppua. Keskellä yötä mun siskot sitten tuli kipeeks (vähän nuhaa ja yskää) ja mun iskä sitten päätti että se oli sikainfluenssaa ja siskot on heti vietävä meidän äidin luo. Keskellä yötä! Ja mun iskä ei soittanu tai mitenkään ilmottanu äitille tästä. Noh äiti ei ollu kotona ja ihmetteli kun iskä oli ne sinne vieny. Noh tästä se kaikki alko.. Sanoin sitten vaan mielipiteeni että iskän olis äitille pitäny ilmottaa että aikoo ne sinne viedä, että äiti vois ihan hyvin ilmottaa lastensuojeluun siitä. Iskä sitten ilmotti että olen puoleni valinnut ja että haudalle saan seuraavan kerran mennä.. Nykyään kirjahyllyssä niillä on mun siskojen kuvat ja mun ei... Mielipiteen takia??!
Mun iskä muuttu kun se meni uusiin naimisiin.. En tiedä onko syynä Helluntai seurakunta vai uusi vaimo vai onko se vaan muuten seonnu.. Se ihana iskä on poissa.. ihana huumorintajuinen, kiinnostunut mun elämästä, lämminsydäminen...
Mun on niiiiiin ikävä!! ja mua harmittaa että kukaan ei voi tietää miltä musta tuntuu ja en voi tästä oikein kellekkään puhua... :( ehkä just mun isän takia mulla on koko ajan pakko saada halauksia ja huomioita.. on vaan niin ikävä.. ja harmitttaa että asiat on näin.. Mun isä ei ollut mua saattamassa häissä alttarille.. ja ei ollu häissä ollenkaan.. ja se tuntuu pahalta.. mutta sekin tuntuu pahalta mitä se on musta puhunu mun siskoille.. :(
Olkaa onnellisia, jos teillä on molemmat vanhemmat tukena ja mukana elämässä..
Lämpimiä ajatuksia sinne. Niin harmi, että isäsi kanssa välit ovat tuollaiset, koska te olitte muistikuvani mukaan tosi läheiset, kun olit lapsi. Ihmettelin, mikä tuli, kun kaikki meni. Sinun isäsi uusi vaimo on mielestäni hyvin erikoinen, mutta tämähän on vain minun mielipiteeni tuntematta häntä sen enempää. Tuntuu, että valitsee kenestä pitää ja kenestä ei. Uskon, että isäsi kärsii tilanteesta samalla tavoin tai ainakin jollakin tavoin kuten sinäkin, mutta ei ehkä osaa sitä tuoda ilmi. Kypsää käytöstä olisi ainakin koittaa sopia asia, kun ei tuon isommasta jutusta ole ollut kyse. Osuit vain herkkään kohtaan juuri sillä hetkellä. Aloitteen sovusta on vain teistä toisesta lähdettävä. Takuulla molemmille olisi helpompaa olla väleissä, edes puheväleissä.
VastaaPoistaJa sä oot nuori, vauvajuttuja ehdit vielä. Nauti nyt kun saat olla ja mennä. Sitä aikaa ei saa takaisin kovin nopeasti. Kannattaa keskustella miehen kanssa asiat halki ennenkuin tulee ongelmia.
Lisäksi sä olet mahtava tyyppi. Alhaisesta itsetunnosta ei mitään syytä kärsiä. Vie aikaa, että ymmärtää, että kelpaa juuri sellaisena kuin on. :)
K
Ikävä lukea, että sinulla on huonot välit isäsi kanssa.. mutta muista, että sinuakin varten on taivaallinen isä, joka on se suurin isä eikä jätä koskaan. :) ja se vauva tulee sitten, kun on sen aika :)
VastaaPoista